Vuorenkilvet ovat tältä vuodelta jo kukkineet, mutta pari sanaa niistä. Nehän ovat monen kotipuutarhurin inhokkeja - en saanut tuputettua miniälle enkä tyttärellekään. Mutta minä pidän niistä: vaatimaton, vaivaton ja kasvaa ja kukkii missä vaan. Lehdetkin ovat talvivihreät. Muutaman vuoden välein on syytä istuttaa uudelleen ja poistaa liiat mullan päällä luikertelevat 'rangat'. Omat vuorenkilpeni ovat sorttia soikkovuorenkilpi - Bergenia crassifolia. Sen lehdet ovat pienemmät ja minusta kauniimmat kuin herttavuorenkilvellä - Bergenia cordifolia. Vuorenkilpi korvaa minulla pitkälti tulppaaneita - ei tarvitse joka syksy hankkia ja istutella uusia.
This year's blooming of Bergenia is over, but a few words. Many hate this plant but I like: modest, blooms early, winter green foliage and grows in impossible places. I find it also pretty and there is no need to buy or new plant every autumn as tulips. I find this B. crassifolia prettier than B. cordifolia.
Vuorenkilvet porskuttavat kadun kupeessa leviäväisen idänvirpiangervoaidanteen alla.
Mikä muu siinä menestyisi - maksaruohot?
It blooms even by a paved street under a hedge of Spiraea chamaedryfolia
- a shrub that spreads very eagerly. What other plant would survive here - sedums?
Kaksi pitkää idänvirpiangervoaidannetta kukkivat muuten jumalaisesti, mutta
tässä kuumuudessa kukinta meni nopeasti ohi. Kaksi vuotta sitten leikkasin aidanteet alas
- järkyttävän iso homma mutta kannatti!
My two long hedges of Spiraea chamaedryfolia bloomed gorgeously
but because of the heat the blooms faded quickly. The hedges were cut down two years ago
- a terrible lot of work but worth the sweat!
Aurinko on ihanaa, mutta sadetta välillä pliis! - Sun is great but a bit of rain too, please!
All the best!
All the best!
